Laivamatka Japanista Venäjälle sekä autojuttuja Vladivostokista

Laivamatka Japanista Venäjälle sekä autojuttuja Vladivostokista

 

Ti 16.10.2018 (pvä 332), Vladivostok (Venäjä)

No niin. Viimeinen meri on nyt ylitetty, eikä vesiesteitä matkalla takaisin Eurooppaan enää ole. Laiva Japanista Venäjälle saapui perille eilen. Ensimmäisen Japanissa näkemäni aikataulun mukaan sen piti olla perillä yhdeltä iltapäivällä. Jossain vaiheessa matkaa aika vaihtui kahteen. Lopulta kun laiva maanantaina lähestyi Vladivostokin satamaa, ilmoitustaululle ilmestyi lappu jossa kerrottiin maihinnousun alkavan kymmentä yli kolme. Paatti oli siis lopulta pari tuntia myöhässä.

Auto oli saapunut Vladivotokiin jo 5.10. Se on siis ollut Venäjällä jo kymmenisen päivää, joka oli minulle yllätys. Kerrankin merirahti oli aikataulussa, tai oikeastaan jopa edellä siitä. Kuvittelin, että kontti olisi myöhästynyt jokusen päivän Kanadassa kerrotusta. Tämä selvisi minulle eilen. Konttikuljetusta täällä hoitavan logistiikkafirman Svetlana kertoi sen kun lähdimme suoraa matkustajasatamasta hoitamaan ensimmäisiä paperiasioita laivanvarustajan konttoriin. Nämä paperit saatiinkiin kuntoon jo eilen. Seuraava vaihe on tulli, jonne emme kuitenkaan eilen ehtineet. Koska Japanin laiva oli sen pari tuntia myöhässä, oli tullitoimisto jo kiinni. On kuulemma tyypillistä, että laivat myöhästelevät Vladivostokissa, kertoi Svetlana. Ei ollut hänelle yllätys, että hän oli joutunut odottelemaan matkustajasatamassa toista tuntia. Toivottavasti kontin pitkästä varastoinnista satamassa ei joudu maksamaan hirveästi ylimääräistä. Sellainenkin vaara kun on olemassa.

Tänään aamulla mentiin sitten tulliin. Vielä ennen tätä reissua oli toivoa siitä, että auton saisi ulos satamasta ja ajoon jo tänään. Niin ei kuitenkaan käynyt. Allekirjoitin lukuisia lappuja ja Svetlana kävi muutamassa toimistossa näyttämässä niitä. Lopulta sain kuulla, että tulli haluaa tarkistaa auton. Se tarkoittaa päivän lisäviivettä. Kontti pitää nimittäin haalata konttikentältä tullialueelle, jossa se avataan. Tullin kavereiden katsottua auton, kontti kuskataan takaisin alkuperäiseen paikkaansa konttien säilytysalueelle. Vasta tämän jälkeen se voidaan kuljettaa pois satamasta ja varastoon, jossa lasti voidaan purkaa, eli auto ajaa sieltä ulos. Asiat eivät siis tule tänään juuri edistymään.

Yleensä tulli käsittelee autokontit vain paperilla, eikä niitä tarkisteta. Tämä on kuulemma Svetlanan yritykselle ensimmäinen kerta tänä vuonna kun näin käy, ja he kuitenkin järjestävät parisataa tällaista laivausta vuodessa. Huono tuuri. Syytä hän ei osannut tähän kertoa. Hänen viedessään papereita tullin toimistoon, oli paikalla kuulemma ollut sattumalta myös paikan pääpomo. Alalistensa tarkistusinto saattoi johtua tästä, epäili hän. Paitsi viivästys, tarkastuksesta tulee myös 250 dollarin lisäkulu. Mutta minkäs teet, tällaista tämä on. Jotenkin osasin odottaa, ettei tämä kontinpurkuoperaatio ihan täysin kitkatta menekään. Jos tämä tarkastus on ainut kompastuskivi, vähällä päästään.

Palatakseni vielä lauttamatkaan Japanista Vladivostokiin, se lähti siis Japanista lauantai-iltana ja oli perillä maanantaina iltapäivällä. Laiva teki sunnuntaina pysähdyksen Koreassa, Donghaen satamassa, jossa pääsi muutamassa tunniksi maihin. Satamassa tai sen ympäristössä ei tosin näyttänyt olevan mitään kovin kummoista, joten suuresti ei olisi menettänyt jos satamakäynnin olisi pysynyt laivassa. Kauas sieltä ei nimittäin pysähdyksen aikana ehtinyt. Satamarakennuksessa oli tosin netti, joten jotain sentään. Laivalla ei minkäänlaista verkkoa ollut. Jopa pistorasiat olivat piukassa, tai oikeastaan niitä ei oltu varattu yleisön käyttöön lainkaan. Ylesitiloissa olevat harvat pistokkeet oli peitetty. Älylaitteensa sai viedä laivan infoon ladattavaksi. Tämä maksoi dollarin. Pienistä rahapuroista se virta syntyy, niin kai korealaiset laivanvarustajat ajattelevat. Ei sähkökään ilmaista ole. Aikamoista.

Kokonaisuudessaan laivamatka ei ollut mitenkään erityinen, jopa verraten tylsä. Laiva oli aika pieni, eikä siellä kummoista ohjelmaa tai tekemistä ollut. Välillä Japanista Koreaan muu matkustajakunta lähinnä korealaisista turistiryhmistä. Koreasta Venäjälle matkusti paljon venäläisiä, mutta aasialaiset olivat ehkä silti enemmistö koko matkan. Länsimaisia matkustajia paatilla oli vain muutama. Korealaiset olivat muuten kaikki vanhempaa sakkia ja ottivat matkasta ilon irti lähes tallinnanristeilytyyliin. Virvokkeet maistuivat niin hyvin, että ensimmäisenä iltana osalla setämiehistä oli vaikeuksia pysyä pystyssä, eivätkä täditkään tästä paljon jälkeen jääneet. Korealaiset eivät sylje lasiin. Olin unohtanut tämän, vaikka olen asiasta joskus kuullutkin.

Laivalla oli monentasoisia hyttejä, joista halvin oli eräänlainen hostellimainen ratkaisu, suuri tila jossa oli paljon kerrossänkyjä. Tällainen lippu maksui yhteen suuntaan yhdeltä henkilöltä noin 160 euroa. Kallis vaiko halpa, kukin päättäköön itse. Yhteishyttimajoitus ei kuitenkaan ollut hullumpi. Tilassa oli pääosin hiljaista ja rauhallista. Ei ollut liian kylmä tai kuuma. Korealaisryhmät majoittuivat omissa hyteissään (jossa muuten nukuttiin perinnetyyliin lattialla patjoilla), joten he eivät olleet mellastamassa kerrossänkytiloissa.

Artikkelikuvassa hinaaja puskee Japanista tullutta laivaa kohti laituria Vladivostokin satamassa. Taustalla näkyy kapungin kuuluisa maamerkkisilta. Sää on ollut täällä sekä eilen että tänään mainio. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Tuuli on tosin vähän kirpakka ja syksyisen kylmä. Yöllä on varmaan jo aika viileä. Itse Vladivotok on mäkinen ja jotenkin hyvin merellinen paikka. Muistan muutamankin ihmisen sanoneen kaupungin muistuttavan hieman Tyynenmeren toisella laidalla olevaa San Franciscoa. Nyt ymmärrän, mitä tarkoittivat. On näissä kieltämättä jotain samaa. Kiintoisana ensihavaintona, että pääosassa autoista on ratti väärällä puolella, vaikka liikenne onkin oikeanpuoleista kuten muuallakin Venäjällä. Tämä johtuu kuulemma siitä, että melkein kaikki käytetyt autot tuodaan tänne Japanista.

 

Ulkokuvia aluksesta, joka oli nimeltään Eastern Dream. Sekä yritys että laiva olivat korealaisia.

 

Satunnaisia sisäkuvia. Ylinnä kuva yökerhosta, joka ei tosin kovin montaa tuntia auki ollut.

 

Laivan hostellimaista hyttikäytävää.

 

Edit 2020 – Koko tarinan automatkastamme maailman ympäri voi lukea kahdesta reissusta kertovasta kirjasta:

Osa 1 Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä
Osa 2 Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 



2 thoughts on “Laivamatka Japanista Venäjälle sekä autojuttuja Vladivostokista”

  • Hienoa, että matka jatkuu! Toisaalta olisikin ollut ehkä liian optimistista ajatella, että tämä rajanylitys ja auton saaminen maahan olisi ollut yhtä helppoa kuin aikaisemmilla rajoilla.

    Jos pitkiä laivamatkoja ei olekaan enää tiedossa, kuinka mahtaa sujua Venäjän suurten jokien ylitykset? Onko niissä kaikilla teillä jo sillat rakennettuna vai pitääkö turvautua lauttoihin ja losseihin?

    Vladivostokin tullissa tuskin kovin usein suomalaisten autoja tullataan. Toivottavasti ylimääräinen tullitarkastus johtuu vain paikalla olevista isoista herroista, eikä ole osa suurvallan oikuttelua ja suomalaisten kiusaamista:

    ”Airiston Helmi –tutkintakokonaisuuden epäillyt, venäläinen ja virolainen mies, vaativat päästä vapaaksi tutkintavankeudesta.
    Varsinais-Suomen käräjäoikeus käsittelee tutkintavankeuden jatkamista huomenna tiistaina ja keskiviikkona.
    – Venäläisen epäillyn osalta asiaa käsitellään tiistaina, ja virolaisen epäillyn osalta keskiviikkona, kertoo Ylelle keskusrikospoliisin rikoskomisario Antti Perälä.
    Poliisi ei halua miesten pääsevän vapaalle tutkintavankeudesta.
    https://yle.fi/uutiset/3-10457130

    En tiedä kuinka tarkkaan olette seuranneet kotimaan tapahtumia, mutta melko pian sen jälkeen kun Suomen viranomaiset olivat näyttävästi ratsanneet epäilyttävän venäläisfirman kiinteistöjä Saaristomerellä, Suomen viranomaisten nettisivuihin kohdistui voimakas palvelunestohyökkäys. Ja juuri nyt Putinia lähellä oleva venäläismies haluaa pois tutkintavankeudesta. Kiusa se on pienikin kiusa, vaikka kohdistuisi yksittäisiin matkailijoihin. Toivotaan kuitenkin ettei ole näin.

    • Ohhoh, eipä ole tullut tuota casea seurattua. Kiitoksia infosta! Tosin toivon, että vastaavia juttuja meneillään lähes jokaisessa Euroopan maassa, mutta en pidä aivan mahdottomana, etteikö tuo voisi Nissaninkin tarkastusintoon vaikuttaa, jopa täällä Venäjän Kaukoidässä. Epätodennäköistä se varmaan on, muttei mahdotonta.

      Lossikysymyskin on hyvä, enkä suoraan sanottuna ole ditä tarkkaan tutkinut. Käsittääkseni Kazakstsniin pääsee ilman lauttoja, ja sinnehän olen aikanaan Pikavuoron kyydissä vain maanteitä käyttäen päässyt, joten losseille ei (ehkä) pitäisi olla tarvetta.

Vastaa käyttäjälle EsaT Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *