Ohi Kanarian, kohti Lansi-Afrikkaa

To 21.12.2017 (pva 34), merella, jossain Mauritanian rannikon edustalla

Upseerimessin, tilan jossa ruokailemme ja joka muutamine sohvineen toimii myos eraanlaisena matkustajien olohuoneena, erottaa keittiosta vain kapea kaytava. Molempien tilojen ovet ovat yleensa auki ja viisikymppisen filippiinokokin musiikkivalinnat kuuluvat hyvin myos messiin. Tanakka ja lyhyehko kokki intoutuu myos usein laulamaan biisien mukana. Aiemmin soittolistalla olivat lahinna erinaiset rock- klassikot. Nyt keittiosta kaikuvat joululaulut. Ranskalainen kanssamatkustajamme kay valilla sulkemassa oven kaytavaan. Keittiohenkilokunnan omat tulkinnat tunnetuista kappaleista ovat kuulemma hanesta vahan liikaa.

Kuljimme tiistaina Kanarian saarten ohi. Teneriffa oli oikealla puolellamme muutaman tunnin iltapaivalla. Tata olikin laivalla odotettu kuin kuuta nousevaa: paasisimme hetkeksi nettiin. Ja toden totta, vajaan parin tunnin ajan puhelimissa oli jalleen kenttaa. Se veti seka matkustajat etta vapaavuorossa olleet miehiston jasenet kovin hiljaisiksi. Ohittaessamme saarta kaikki tuijottivat keskittyneina mobiililaitteitaan seisoskellen tai istuskellen rannikon puolella laivaa, johon saaren mobiiliverkko paremmin ylettyi. Internet on ihmeellinen, ja naemma lahes hypnoottinen, asia.

Epailen tata lystia olevan seuraavan kerran luvassa vasta Etela-Amerikan satamissa, sikali kun saamme hommattua sielta paikalliset mobiilinetilla varustetut sim-kortit. Afrikassakin puhelinverkko varmaan toimii, mutta voisin kuvitella suomalaisen liittyman kayttamisen olevan alyttoman kallista. Sita se nimittain on jo niinkin lahella kuin Ukrainassa ja Valko-Venajalla, joten luoja tietaa mita megatavu tiedonsiirtoa maksaisi Dakarissa tai Sierra Leonen Freetownissa, joka on toinen pysahdyspaikkamme Afrikan mantereella. Ainakin Dakarissa saattaa kuitenkin olla mahdollisuus kayda maissa.

Maidan matkustajien osalta paivat kuluvat lueskellessa ja ruokailuja odotellessa. Ne rytmittavat paivaa. Laivan vaatimattomalla kuntosalilla voi kayda polkemassa vinkuvaa kuntopyoraa tai nostelemassa painoja, joita hieman yllatten on aika laaja kokoelma. Pyykkia pystyy pesemaan matkustajien kayttoon varatulla koneella. Kirjoitella voi myos, tai tutkia karttoja. Kaikkia naita taalla puuhataan. Juuri nytkin ranskalaisperheen vanhemmat ovat keskittyneet neliometrin kokoiseen olotilan poydalle levitettyyn Etela-Amerikan etelaosaa esittavaan tiekarttaan. Reitit kiinnostavat autoilijoita.

Kannellakin voi viettaa jo aikaa merta tuijotellen tai miehiston puuhia seuraillen. Saa alkaa olla siihen mita mainioin. Ohitettuamme Gibralttarin on aurinko paistanut paivittain, mita nyt tanaan on vahan sumuista. Valilla tuulee voimakkaastikin, mutta tuulikin alkaa olla jo miellyttavan leuto. Kylmat viimat jaivat Euroopan puolelle.

Saavumme ilmeisesti Dakarin edustalle jo melko aikaisin huomenissa. Huolestuttavat huhut kuitenkin kertovat, etta kaupungin satamassa ei ole meille paikkaa johon rantautua. Joulunpyhatkin sotkevat ilmeisesti asioita Senegalissa, jonka tarkein satama ei kai muutenkaan ole merkittavyydestaan huolimatta maailman parhaiten organisoitu. Saatamme siis joutua odottelemaan vapautuvaa laituria ankkurissa merella pitkaankin. On olemassa vaara, etta kellumme viela jouluaatonkin Dakarin edustalla.

Mutta katsotaan miten kay. Uruguayn Montevideo lienee joka tapauksessa ajallisesti muutaman paivan kauempana.

—

Edit 2020 – Koko tarinan automatkastamme maailman ympäri voi lukea kahdesta reissusta kertovasta kirjasta:

Osa 1 Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä
Osa 2 Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta