Laivaruokaa rahtilaivalla

Laivaruokaa rahtilaivalla

 

Ti 19.12.2017 (pvä 32), merellä jossain päin Atlanttia (Länsi-Afrikan rannikko)

Tällä Grimaldi-varustamon matkalla kaikki sapuskat sisältyvät lipun hintaan. Laivalla on täysihoito, joka kestää yhtä kauan kuin matkakin. Jos matka venyy jostain syystä vaikka viikolla, kuten saattaa käydä, tarjotaan ruokaa tietysti perille asti. Aivan kuten silläkään nousimmeko laivaan Antwerpenistä vaiko Hampurista ei ollut vaikutusta matkan hintaan, ei päiviä tai aterioita tässäkään mielessä lasketa. Laivakyyti Euroopasta Etelä-Amerikkaan maksaa aina saman verran. Viikko sinne tai tänne. Matkustajat ovat matkan ajan ikään kuin samaa sakkia miehistön kanssa. Kaikki laivalla majoitetaan ja ruokitaan kunnes perille päästään. Matkan kestettyä jo jonkin aikaa, tuntuu tämä täysin luonnolliselta asialta.  Uskoakseni tyyli on sama kaikilla matkustajia ottavilla rahtilaivoilla.

Aterioita tällä laivalla on kolme: aamiainen, lounas ja päivällinen. Aamiainen tarjoillaan 7.30 ja sisältää yleensä kananmunaa jossain muodossaan, pekonia tai makkaraa. Tämä lämmin osuus vaihtelee päivittäin. Aamiaisen perustavaraa. Myös juustoa ja joitain leikkeleitä on tarjolla joka aamu, kuten muroja ja paahtoleipääkin. Aamiaisen olemme pääsääntöisesti jättäneet väliin, eikä se olekaan aivan yhtä virallinen ateriointi kuin kaksi päivän muuta ruokailua. Aamiaisella jokainen ottaa sapuskansa itse, eikä messimies kanna valmista annosta matkustajien nokan eteen kuten kahden muun aterian kanssa käy.

Lounas tarjoillaan kahdeltatoista ja päivällinen kuudelta. Ne ovat hyvin samankaltaisia lämpimiä ruokia. Kalaa, lihaa tai kanaa, jonka seurana on jonkinlaista perunaa, riisiä tai pastaa. Hyvin selkeää ruokaa. Jostain syystä kastikkeita ei laivan kokki suosi. Oheisista kuvista saa mainion käsityksen siitä, miltä annokset yleensä aina näyttävät.

Kastikkeiden puutetta tasaavat hyvät salaatit, jollaisia jokaisen aterian yhteydessä on ollut tähän asti tarjolla. Keittiössä paistetaan myös tuoretta patonkia, yleensä useampaan kertaan päivässä. Tätä leipää on tarjolla yleensä aina. Kori on ruokasalin pöydällä koko päivän. Lounaan yhteydessä ruokatilan lämpölevylle ilmestyy myös keittokattila, joka on siinä koko iltapäivän. Sitäkin voi lusikoida kulhollisen aterioiden välissä jos välipalanälkä pääsee yllättämään. Nälkään täällä ei siis kuole.

Ruokajuomana toimii vesi. Päivällisellä jokaiseen pöytään matkustajapöytään kannetaan myös litran punaviinikannu, onhan laiva italialainen. Henkilökunta ei taida saada laivalla alkoholia nauttia.

Ranskalaisen paljon rahtilaivoilla matkustaneen pariskunnan mukaan ruoka tällä laivalla on selvästi keskivertoa parempaa, ja ruokahuolto yleisestikin toimii montaa muuta paattia paremmin. Toisaalta on syytä varautua siihen, että loppumatkalla sapuskat muuttuvat tylsemmiksi kun keittiön ruokakomero pikku hiljaa tyhjenee, on meille kerrottu. Laivan pääkokilla on kuulemma paljon vaikutusvaltaa. Hän kun tilaa kunkin matkan ruokatarpeet kapteenilta saamillaan määrärahoilla. Jotkut kapteenit kuitenkin yrittävät säästää tässä ja tienata itselleen bonusrahoja tinkimällä ruokakuluista. Tästä ei yleensä seuraa mitään hyvää. Kapteenin ja kokin välillä voi ilmeisesti olla suuriakin ristiriitoja. Tai suoranaisia riitoja. Eikä kokki niitä suinkaan aina ilmeisesti häviä. Joskus kapteenikin on joutunut taipuman. Hyvin mielenkiintoista.

 

Salaattia, leipää ja porsasleike perunoilla. Hyvin tyypillistä. Annoskoko on myös yleensä aina tämänkaltainen.

 

Tuoretta leipää.

 

Edit 2020 – Koko tarinan automatkastamme maailman ympäri voi lukea kahdesta reissusta kertovasta kirjasta:

Osa 1 Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä
Osa 2 Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *