Taas ankkurissa, sumua ja hukattuja paivia

Ke 27.12.2017 (pva 40), merella, Freetownin (Sierra Leone) edustalla

Kellumme toista paivaa ankkurissa Freetownin edustalla. Odottamassa. Asiaa pohdiskeltuamme huomasimme, etta olemme tahan mennessa joutuneet odottelemaan joka ikisen sataman edustalla. En tieda onko meilla ollut huono tuuri, vai onko rahtilaivoille tyypillista kayttaa kolmasosa matka-ajasta ankkurissa kelluen. Niin tama reissu kuitenkin tuntuu etenevan. Eli aika hitaanlaisesti. Tanaan on laivapaiva numero 23. Alkuperaisen aikataulun mukaan meidan piti olla Brasiliassa huomenna. Niin ei selvastikaan tule kaymaan. Taidamme olla nyt noin viikon myohassa siita, miten matkan menna piti.

Saa on jo pitkaan ollut sangen sumuinen aina merella ollessamme. Se on sita yha. Muutama muukin alus odottaa ankkurissa Freetownin satamaan paasya ja vaikka ne eivat kovin kaukana olekaan, nakyvat niiden aariviivat ne vain vaivoin usvan seasta. Maihin on kymmenisen kilometria, mutta rannikko ei nay. En tosin tieda nakyisiko se edes jos saa olisi kirkas. Ilmeisesti nakyyys paranee ja pilvet haviavat vasta kun poistumme Afrikan rannikon laheisyydesta ja paasemme kunnolla avomerelle, kohti Brasiliaa.

Vaikka sumu ei ole havinnyt mihinkaan, on ilman kosteus kuitenkin selvasti kohonnut aiemmasta. Saakin on selvasti lampimampi. Kannella on hiostavaa, ja taman ilmaston muutumisen alkoi huomata sisahytissammekin muutama paiva sitten. Kopin ilmastointilaite piti kytkea paalle pari yota takaperin. Laivan yleisissa tiloissa ilmastointi on ollut paalla jo pitkaan, eika esimerkiksi syodessa ole tarvinnut hikoilla. Voin kuitenkin kuvitella, etta kun vihdoin jatkamme Sierra Leonesta ja lahestymme paivantasaajaa, muuttuu ilma ulkona yha painostavammaksi. Sen aistii jo.

Joulupaivan iltana pidettiin jalleen grillijuhlat. Talla kerralla takakannella paistettiin vartaassa kaksi porsasta. Niita on kuulemma pakkasessa kaksi lisaa, uutta vuotta varten. Jokunen paiva aiemmin, Dakariin paasya odotellessamme, miehisto taasen kaytti illan onkien. Pitkissa siimoissa oli useampi koukku eika lainkaan syotteja. Silti muutamassa tunnissa parikymmensenttista kalaa oli noussut meresta toistakymmenta kiloa. Onkimisen ohessa filippiinilaiset paistoivat saalistaan ilman pannua siirrettavan sahkolevyn paalla ja naukkailivat samalla halpaa brandy ja colaa. Meillekin tarjottiin. Ilta kului rattoisasti onkimispuuhia ihmetellen, seurustellen ja hiiltyneen saaliin palasia suolan ja sitruunan kera maistellen.
Tanaan vuorossa ovat ranskalaispereheen nuorimmaisen syntymapaivat. Ikaa tulee mittariin kokonaiset kuusi vuotta. Messimiehella oli aamupaivalla kiire tekemaan kakkua ja ruokasali on koristeltu monenlaisin lipuin. Saapa nahda minkalaiset juhlat tiedossa ovat talla kertaa. Tylsasta odottelusta huolimatta paivia varittavaa ohjelmaakin siis on.

Ilmeisesti paasemme Freetowniin vasta huomenna. Ei haittaisi lainkaan, jos tata ankkurissa seisomista olisi hieman vahemman. Erinaisista ohjelmanumeroista huolimatta kaikki matkustajatkin alkavat olla hieman kypsia jatkuvaan ankkurissa odotteluun. Hukattuja paivia. Eilen paivallisella naureskelimme seuraavan Euroopasta tulevan Grimaldin aluksen ajavan kohta meista ohi. Sitten huvitti ajatus siita, miten itse kukin autokunta viettaisi pitkaan suunnitelemansa matkan laivassa kun aikaa ei itse autoiluun jaanytkaan – mutta saatyisipa sentaan hurja maara rahaa!
Viela nauratti, mutta naurun taustalta aistii tietyn tympaantymisen. Itse kunkin matkustajan silmista sen nakee. Mutta minkas teet. Jos satamaan ei paase, sinne ei paase, ja rahdin ehdoillahan tassa mennaan.

—

Edit 2020 – Koko tarinan automatkastamme maailman ympäri voi lukea kahdesta reissusta kertovasta kirjasta:

Osa 1 Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä
Osa 2 Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta